Tänään, Pyhän Hengen vuodesta laskien kahdennenkymmenennen viikon torstaina, evankeliumi kertoo, miten Johannes Kastajan opetuslapset tulivat Jeesuksen luo kysymyksen kanssa: oletko sinä se, jota on odotettu? Hän ei vastauksessaan ryhtynyt todistelemaan mitään, vaan sanoi yksinkertaisesti: katsokaa, sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, köyhät kuulevat hyvän sanoman. Ja lisäsi hiljaa: autuas se, joka ei minusta loukkaannu. Niin yksinkertaista ja niin syvällistä – usko tunnistetaan ei kovaäänisistä sanoista, vaan siitä, että sen lähellä elämä muuttuu lämpimämmäksi. Tänään kirkko muistaa pyhää Aurelia Regensburgilaista, joka eli kymmenennellä ja yhdennellätoista vuosisadalla ja kuoli vuonna 1027 Regensburgissa. Hän oli erakko, eli valitsi aivan huomaamattoman elämän, katseilta kätketyn, kaukana melusta ja kiitoksista. Hänen kilvoituksestaan tiedämme vähän, mutta jo tuo äänetön seisominen Jumalan edessä, päivä toisensa jälkeen, paastossa ja rukouksessa, kertoo suuresta rohkeudesta ja rakkaudesta. Pyhyys on usein juuri tällaista – hiljaista, kenellekään näkymätöntä, mutta ei sen vähempää todellista. Rakkaat ystäväni, olkoon tämä päivä teille rauhallinen ja hyvä. Jos joku tänään kysyy teiltä uskosta, älkää kiirehtikö todistelemaan, kertokaa vain, mitä hyvää Herra on teille tehnyt. Auttakoon pyhä Aurelia, hiljaisen rukouksen nainen, meitä arvostamaan yksinkertaisia hetkiä, jotka vietämme Jumalan ja läheistemme kanssa. Herran siunaus pysyköön teidän kanssanne, ja rauha sydämessänne.
